Trump_hotel

KAUPPASOTA, JOKA ON ”HELPPO” VOITTAA

Kirjoitin vuosi sitten Trumpin alkavan presidenttikauden protektionistisista uhkakuvista. Katsastan nyt, mihin vuoden sisällä on tultu.

TERÄSTULLIT

USA:n Maaliskuun alussa ilmoittamat tuontitullit sekoittivat osakemarkkinat viime kuussa. Presidentti Trump vaati 25 prosentin tuontitulleja teräkselle ja 10 prosentin tuontitulleja alumiinille. Nimellisesti Trump vetoaa ”kansallista turvallisuutta” koskevaan lakipykälään, jonka mukaan se voi suojella kotimaista teollisuuttaan, mikäli ulkomainen tuonti vaarantaa kansallisen turvallisuuden.

Tämä teoriassa käsittää tilanteen, jossa (kiinalainen) tuontiteräs ja -alumiini syrjäyttää Yhdysvaltain kaivosteollisuuden tyystin. Tällöin esimerkiksi USA:n aseteollisuus olisi riippuvainen joko ulkomaisesta teräksestä tai kriisitilanteessa vaatisi kotimaisen kaivosteollisuuden uudelleen käynnistämisen. Olemme kuitenkin erittäin kaukana tästä marginaaliskenaariosta. USA:n hallinto käyttääkin pykälää porsaanreikänä välttääkseen kanteet Kansainvälisen Kauppajärjestö WTO:n tuomioistuimessa.

Todellinen motivaatio tullien takana on Kiinan harjoittaman teräksen ja alumiinin polkumyynnin esto ja USA:n kaivosteollisuuden kilpailukyvyn parantaminen. USA:n Kauppaministeriön mukaan Kiina tukee kaivosteollisuutta epäreiluilla valtiontuilla, joiden myötä yhtiöt pystyvät myymään terästä alle todellisten tuotantokustannusten.

Kiinan mukaan Kauppaministeriö ei ole toteennäyttänyt Yhdysvaltain kaivosteollisuudelle aiheutuneita haittoja. Mikäli haitat pystyisi osoittamaan, voisi USA asettaa lailliset suojatullit kiinalaiselle teräkselle ja alumiinille. Toteennäyttäminen on kuitenkin hankalaa, sillä Kiinan vientiä saatetaan kierrättää esimerkiksi Taiwanin kautta. Protektionistiset tullit ovat kuitenkin nollasummapeliä jo pelkästään USA:n omassa taloudessa: Lisääntyneet työpaikat kaivosteollisuudessa menetetään helposti toisaalla kalliimmista hinnoista seuraavan matalamman kysynnän myötä.

Vastalauseena tuontitulleille USA:n kauppakumppanit ilmoittivat saman tien vastatulleista USA:lle. Ei kestänyt kauhaankaan kun Yhdysvaltain hallinto ilmoitti, että tulliuhka ei koskekaan Meksikoa ja Kanadaa. Myöhemmin USA ilmoitti harkitsevansa tulleja EU-maiden kohdalla uudelleen, mutta lupauksia ei ole saatu konkretiaksi. Varmaa on vain, että USA:n reilut 70 vuotta harjoittama liittolaispolitiikka on koetuksella, ja vuodesta 1947 asti rakennettua kansainvälisen kaupan säännöstöä ollaan heittämässä roskakoppaan.

TRUMP: ”KAUPPASODAT ON HYVÄSTÄ JA HELPPO VOITTAA” – NIINKÖ?

Tuontitullit eivät kuitenkaan rajoittuneet ainoastaan raaka-aineisiin. Maaliskuun lopulla Valkoinen Talo julkaisi lausunnon, jossa he syyttivät Kiinaa tekijänoikeuksien rikkomisesta teknologiateollisuudessa. Kiinan liityttyä WTO:hon 2000-luvun alussa Yhdysvaltalaiset yhtiöt ovat siirtäneet aktiivisesti teknologiatuotantoaan Kiinaan. Suosittu liiketoimintamalli siruvalmistajilla on keskittää suunnittelu USA:han ja tuotanto Kiinaan. Lisenssisopimusten päätyttyä Kiinalaiset toimijat saattavat kuitenkin jatkaa sirujen valmistusta omaan lukuunsa.

Protestina presidentinkanslia ilmoitti kolmiulotteisista sanktioista: tullit kiinalaisille teknologiatuotteille, valitus maailman kauppajärjestöön, sekä rajoituksia Kiina-rahoitteisille sijoituksille teknologiateollisuuteen. Tämä on suora isku Kiinan keskusjohdon teknologiajohtajuuteen tähtäävän "Tehty Kiinassa 2025" -kampanjan ytimeen.

Kiinan vastaus oli painava: vastatullit 106 tuotteelle joiden mukana muun muassa lentokoneet, viskit, soijapavut, iso osa karjatuotteista, kemikaalit, erilaiset muovit sekä lähes kaikki moottoriajoneuvot ja niiden osat. USA:n Kauppaministeriön tilastojen mukaan vastatullien kohdetoimialat vastaavat lähemmäs 20:ta prosenttia USA:n koko yksityisestä tuotannosta.

Aloilla toimivien yhtiöiden epävarmat tulevaisuudennäkymät heijastuvat helposti investointihalukkuuteen ja rekrytointiin. Tämä puolestaan saattaisi aiheuttaa ketjureaktion, joka jarruttaisi globaalia talouskasvua. Lisäksi Kiina ilmoitti luopuvansa jo olemassa olevien tullien asteittaisesta alasajosta muun muassa etanolin ja hedelmien kohdalla, joista on sovittu aikaisempien WTO-neuvotteluiden yhteydessä.

SEURAAVAKSI KORKEAN TASON KAUPPANEUVOTTELUT

On mielenkiintoista seurata miten jännitteet purkautuvat. USA on käytännössä pakotettu astelemaan neuvottelupöytään mikäli, Trump ei halua asettaa kansallisia avaintoimialoja vaaraan, sillä kuten mainittu, heikentynyt lopputuotteiden kysyntä vaikuttaa suoraan talouskasvuun ja työllisyyteen. Ei myöskään auta, että herra Presidentti on ottanut kunnian koko nousumarkkinasta itselleen. Hallinto saaneekin painetta yritysjohtajien suunnalta.

Kiina puolestaan ei ole pakotettu neuvottelemaan mistään, vaikka pyysivätkin USA:lta dialogia ja yhteistyötä. Kiinan vienti USA:han on noin 20 prosenttia maan kokonaisviennistä, joten Kiina saattaisi täten pelata kovalla kovaa vasten ja pakottaa USA:n vetäytymään tulliensa kanssa. Panokset ovat kovat. Trumpin nurkkaan ahdistus tosin ei välttämättä ole vaaraton taktiikka. Kestänee aikansa ennen kuin todellisia myönnytyksiä tehdään puolin tai toisin.

Liittolaisten näkökulmasta USA:n tullipeli vaikuttaa sangen älyttömältä: terästullien ensimmäinen aalto oli suora hyökkäys kauppakumppaneita kohtaan. On myös vaikea nähdä miten tulehtunut tilanne on "helppo" voittaa.

Kiinalla sen sijaan näyttäisi olevan eniten voitettavaa: USA:n maine liittolaisena on ottanut suuren kolauksen. Kiina, ainakin paperilla, pelaa kansainvälisten kauppasääntöjen puitteissa. Tämä on omiaan kasvattamaan Kiinan roolia maailmanpolitiikassa. Toisaalta, mikäli USA liittolaisineen päätyy boikotoimaan Kiinassa valmistettuja tuotteita, joiden tuotannossa on rikottu tekijänoikeuksia tai rakennettu epäreilu kilpailuasetelma, saattaisi Kiina kiinnostua tekijänoikeuslaeista myös käytännössä.  

Luottamus presidentti Trumpiin ei voi tästä suuresti madaltua kotimaisten päättäjien silmissä, asettaahan hän suurimmat kotimaiset teollisuusyhtiönsä suoraan kauppasodan ristituleen. Ennen kaikkea kanslian toimintatavat ovat sangen aggressiiviset ja arvaamattomat. Liittolaispolitiikan voima lienee edelleen avain Kiinan kasvavaa vaikutusvaltaa vastaan.

Lassi Harmainen
Kirjoittaja on työskennellyt Finlandia Groupin sijoitusanalyytikkona ja jatko-opiskelee nyt Lontoossa.