EUROKANGAS

Kangasyhtiö Eurokangas on muuttunut maailman mukana 1940-luvulta. Se on taistellut läpi pula-ajan, laman, velkojen ja muodin oikkujen. Nousukiitoista perheyritystä luotsaa nyt sen kolmas sukupolvi. Mikä on kauppaketjun kukoistuksen salaisuus?
Teksti: Johanna Pohjola
Kuvat: Kaapo Kamu
eurokangas_k2-10136a

Miljoona metriä. Sen verran kangasta kietoutuu rulliin kangasyhtiö Eurokankaan pääkonttorilla Orimattilassa. On raitaa, palloa, salmiakkikuviota ja punahuulia. Fleeceä, huopaa ja tekokarvaa.

Varaston kangasmäärä riittäisi verhoamaan Suomen pituussuunnassa. Sitä maan suurin kangaskauppaketju on käytännössä tehnytkin: vaatettanut suomalaisia jo 73 vuoden ajan.

Ketterä perheyritys on kuunnellut kansan tarpeita ja uinut ajan hermolla, muuttanut jopa nimeään kolmesti. Sukupolvea on vaihdettu kahdesti. Hapuiltu ensi kerralla, onnistuttu toisella.

Sisustamiseen laajentaneen Eurokankaan kasvu on ollut nousujohteista. Viime tilikaudellaan yritys teki historiansa suurimman liikevaihdon, 34 miljoonaa. Entinen ja nykyinen johtaja kertovat, mitä historia on opettanut, kun katsotaan kohti tulevaa.

KEKSI IDEA

Veikko ja Saimi Heinonen tuijottavat valokuvista Eurokankaan kokoushuoneen seinällä.

Menestystarina alkoi heistä. Lahtelainen pariskunta perusti kankaiden vähittäismyyntiliikkeen kaupungin torin varteen vuonna 1945. Nimeksi tuli Torintaus.

Aika oli kangasmyynnille otollinen. Suomi toipui sodista, ja valtaosa vaatteista ommeltiin itse.

”Kaikesta tavarasta oli hirveä pula. Kaikki, mitä kauppaan saatiin, meni kaupaksi”, muistelee Heinosten tytär, kauppaneuvos Kaija Ward, 70.

Ward on Eurokankaan entinen toimitusjohtaja, joka tekee yrityksessä yhä töitä kuntonsa mukaan. Tai toisessa perheessään, kuten hän sitä kutsuu.

Hän esimerkiksi lukee kaikki asiakaspalautteet ja kertoo mielipiteensä tilattavista tuotteista. Ennen kaikkea hän rakastaa kankaita. Innostuu aina, kun uuden sesongin kuormat saapuvat.

KOKEILE

Kaija Ward muistaa, kun vanhemmat uudistivat Torintausta vuonna 1964. Suurista ikäluokista alkoi kasvaa kuluttajia, ja nyt kilpailtiin hinnoilla. Tuli valmisvaatteita ja tusinatavarataloja.

Torintaukselle oli pohdittu uutta nimeä, kun Wardin isä bongasi sen kadulla. Joku oli kommentoinut, että ”Heinosen Veikkokin myy sellaista sekundaa ja palaa”.

Liikkeen nimeksi vaihdettiin Sekunda ja Pala. Lahden-myymälä muutti korttelin päähän ja laajeni 11 liikkeen ketjuksi ympäri Suomen. Vanhemmilla oli rohkeutta, Ward kehuu.

”Kaikki, mikä oli halpaa, meni kaupaksi. Halpa oli hyvä mainossana.”

Toisin kävi 1980-luvun nousukaudella. Luksustuotteiden kulutus kasvoi, vaatteisiin tuli kiillettä ja kimallusta. Halpa imago oli muuttunut rasitteeksi: jupit karttoivat Sekunda ja Palaa.

Oli jälleen muunnuttava. Nimeksi keksittiin Superkangas. Se sopi ajan henkeen ja kohensi myyntiä. Edessä oli kuitenkin uudenlaisia vaikeuksia. 

EREHDY JA OPI

Ekonomi Kaija Ward oli tullut puolisonsa Carl-Johan ”Calle” Wardin, 71, kanssa perheyritykseen vuonna 1971. Lääketieteen alalla työskenteleviä sisaruksia kangasbisnes ei kiinnostanut.

Yritys oli käytännössä yhä Saimi ja Veikko Heinosen käsissä. Sukupolvenvaihdoksesta oli puhuttu, mutta käytännön toimiin ei ryhdytty. Sitten Saimi Heinonen kuoli.

Kaija Ward halusi jatkaa yritystä, sisarukset myydä sen. Vanhempien oli ollut vaikea tehdä päätöksiä, jotta eivät loukkaisi ketään lapsistaan. Lopulta isän oli pakko.

Hän myi Superkankaan Kaija ja Calle Wardille. Yritys oli tuolloin tappiollinen. Kauppaan kuuluivat sekä jättivelat että taitava henkilökunta.

Wardit oppivat, että sukupolvenvaihdos vaatii selvää näkemystä, päätöksiä ja luottamusta seuraajiin. Pulmia syntyy, jos yrityksen tiedot ovat vain harvan ihmisen päässä.

eurokangas-10267

RISKEERAA 

Uusilla johtajilla oli sentään muutakin kuin velkaa, nimittäin visio ”uuden ajan kangaskaupasta”.

Se tarkoitti suuria, 500–1000 neliön myymälöitä, jotka tarjoaisivat kankaita laidasta laitaan. Niin kalliita luksussilkkejä kuin euron metrihintaisia peruskankaita.

Visioon kuului myös ompelu- ja sisustuspalvelu, jossa asiakkaalle ommellaan esimerkiksi verhot tämän valitsemasta kankaasta.

”Suomessa oli siihen asti ollut joko halpa- tai luksuskauppoja. Tajusimme, että tarpeet menevät ristiin. Kankaita voi käyttää niin moneen asiaan”, Ward sanoo.

”Uskoimme ideaan vahvasti.”

KITUUTA

Uuden ajan kangaskauppa ristittiin Eurokankaaksi. Vuosi oli 1991.

Nimi keksittiin perheen kesken urheilukanava Eurosportia katsellessa. Siitä haluttiin kansainvälinen, ja valtaosa kankaista tuli Euroopasta. Nimi oli jopa aikaansa edellä, sillä Suomi liittyi yhteisvaluutta euroon vasta vuosien kuluttua.

Tuolloin maa syöksyi syvään lamaan. Työttömäksi jäi satoja tuhansia ihmisiä, ja korot kohosivat kaksinumeroisiksi. Wardit pyysivät tavarantoimittajilta pidempiä maksuaikoja.

”Se oli kauheaa aikaa. Pankit eivät halunneet antaa lisää lainaa, koska velkaa oli ennestään. Se oli semmoista puliveivaamista.”

NOUSE

Tapahtui kuitenkin ihme: Eurokankaan pelasti sama lama, joka upotti yrityksiä yleisesti.

Vaatteita sai edullisemmin, kun osti kangasta ja ompeli itse. Käsillä tekeminen kukoisti. Myös yksilöllisyyden trendi lisäsi kankaiden menekkiä.

”Ajoitus oli oikea. Lama suosi tätä bisnestä, vaikka keskimäärin kaupalla meni huonosti”, Eurokankaan nykyinen toimitusjohtaja Daniel Ward sanoo.

Kangasyhtiön kassaan virtasi rahaa. Uusia myymälöitä perustettiin kiivaasti. Kun moni muu yritys irtisanoi työntekijöitään, Eurokangas palkkasi lisää. Wardit uskoivat asiakaspalveluun.

”Meillä on paljon kankaita, joista saa vaikka mitä. On ihanaa auttaa asiakasta löytämään ne. Saimme todella hyviä työntekijöitä”, Kaija Ward kertoo.

Vuonna 1995 Wardin pariskunta valittiin Lahdessa Vuoden Yrittäjiksi. Kasvuyritysjärjestö Europe’s 500 on myös kahdesti listannut Kaija Wardin Euroopan menestyneimmäksi naisyrittäjäksi.

HANKI ASIAKKAITA

Eurokankaan perusidea toimii yhä: kankaita ja tekstiilejä kaikkiin tarpeisiin. Myymälöitä on 33, pohjoisin Rovaniemellä. Valikoima kattaa yli 100 000 kangasta.

Tuotevalikoimaa on laajennettu muuhun sisustukseen, kuten kaihtimiin, sähkökiskoihin ja aurinkosuojiin. Kangasyhtiö sisustaa myös toimistoja ja julkisia tiloja, kuten hotelleja, kouluja ja sairaaloita. 

Daniel Wardin mukaan liikevaihtoa lihottaa tällä hetkellä esimerkiksi Helsingin rakentamisbuumi sisustuskankaineen. Myös käsillä tekemisen ja tuunaamisen trendit ovat lisänneet kangaskysyntää.

Viime vuonna Eurokangas avasi verkkokaupan. Sellaista oli kokeiltu jo vuonna 1999, mutta aika oli liian varhainen.

Tuolloin vain osalla suomalaisista oli tietokone. Myös etukäteismaksujen puute hankaloitti verkkomyyntiä, Kaija Ward muistelee.

”Moni tilasi, kun ei tarvinnut maksaa etukäteen. Meidän piti lunastaa takaisin hirveä määrä tuotteita, kun ihmiset päättivät tilailla niitä yön pimeinä hetkinä.”
eurokangas_d1-10190a

TEE PAREMMIN

Wardien poika Daniel Ward, 42, työskenteli ensin osakeanalyytikkona, vaikka perheyrityksen jatkaminen olikin hänelle selvää. Tosin jatkaminen yksin, sillä puoliso on lääkäri.

Daniel Ward liittyi Eurokankaan hallitukseen jo parikymppisenä kauppatieteiden opiskelijana.

”Olin kasvanut kangaspakkojen keskellä ja pelotellut lapsena asiakkaita esittämällä mallinukkea. En kuitenkaan halunnut äiskälle heti töihin”, ekonomi kertoo.

Edellisestä sukupolvenvaihdoksesta opittiin, että vastuuta kannattaa jakaa ajoissa. Johtajana Daniel Ward pestasi ensitöikseen lisää keskijohtoa ja väliesimiehiä.

”Kasvu olisi tyssännyt, jos olisimme tehneet kaiken itse. Jos haluaa kasvaa isoksi, pitää pystyä luottamaan ja antamaan vastuuta muille”, hän sanoo.

”Yritys pyörisi, vaikka jäisimme Kaijan kanssa molemmat junan alle.” 

YRITÄ

Daniel Wardin mielestä Eurokankaan menestys piilee kovassa työssä, tuurissa ja henkilöstössä. Työntekijöitä on runsaat 400. Yritykseen on tietoisesti palkattu eri-ikäistä väkeä.

”Kaikki pitivät minua hulluna, kun ensitöikseni palkkasin tietohallintopäälliköksi 58-vuotiaan naisen. Meillä tasa-arvo on sitä, että ihmiset valitaan heidän osaamisensa perusteella”, hän sanoo.

”Olemme halunneet palkata sekä numeroihmisiä että räiskyviä tunneihmisiä. Välillä kolisee, mutta moninaisuus tuo rikkautta ja erilaisia ideoita.”

Wardin mukaan Eurokankaan aseena on myös ketteryys. Se tarkoittaa, ettei yrityksessä laadita kankeita strategioita.

Lisäksi bisnestä vahvistetaan kulloistenkin työntekijöiden perusteella. Esimerkiksi yrityksiin kohdistuvaa myyntiä lisättiin, kun palkatulla kehitysjohtajalla oli siitä kokemusta.

”Tärkeää on, että ihminen tekee sitä, missä juuri hän on paras”, Ward perustelee.

”Pienen ja pörssiin listaamattoman yrityksen vahvuus on, että reagoimme tilanteisiin nopeasti. Isomman yrityksen laiva ei välttämättä käänny yhtä nopeasti.”

MENESTY

Logiikka on tuottanut tulosta. Eurokankaan liikevaihto ja kannattavuus ovat kasvaneet tasaisesti. Tunnettuus on bränditutkimuksissa korkea: valtaosa suomalaisista tietää yrityksen.

Myös henkilökunnan vaihtuvuus ja sairauspoissaolot ovat Eurokankaassa vähäisempiä kuin kaupan alalla keskimäärin, Ward kertoo. Syynä on jaettu intohimo kankaisiin.

Yrityksen nimeäkään ei ole tarvinnut viilata lähes kolmeen vuosikymmeneen. Vai onko? Daniel Wardin mukaan nimenmuutosta pohdittiin, kun euro-alkuiset halpaliikkeet yleistyivät.

Eurokankaan tunnettuus on kuitenkin niin suuri, ettei nimeä haluttu vaihtaa. Sitä paitsi luksuskankaiden asiakkaatkin ovat toistaiseksi pysyneet uskollisina, Ward sanoo.

”Olemme ajatelleet, että kun teemme asiat mahdollisimman hyvin, nimi ei miestä pahenna.

Eurokankaan sivuille >>

Boutique_magazine_2_web