Kun Emil Ruusuvuori tarttui tennismailaan, silmiin syttyi heti harvinaisen vahva palo. Kiima, jota ilman ei ole lupaa edes unelmoida tennisammattilaisuudesta maailman huipulla.
Se oli ihan sattumaa, että lajiksi tuli tennis. Olin 5-vuotiaana äitini kanssa pelaamassa sulkapalloa Töölön Kisahallissa. Tulevan valmentajani Mika Muilun veli huomasi, että pikkupoika osuu kivasti mailalla palloon ja vinkkasi Mikaa katsomaan. Sytyin lajiin heti, ja se oli menoa sitten.
Peli oli leikkiä, mutta myös koko elämä. Jo varhain Ruusuvuori erottui joukosta. Leikit vaihtuivat nopeasti kurinalaisiksi harjoituksiksi, joissa toistot seurasivat toisiaan ja rajoja koeteltiin fyysisesti sekä henkisesti. Tenniskentästä tuli paikka, jossa nuori Emil oppi miltä tuntuu, kun lihakset huutavat, keuhkoissa kirvelee ja pettymyksen tai onnen kyyneleet muodostavat yhdessä hien kanssa huumaavan cocktailin.
Äärimmäisen vaikean lajin huipulle pääseminen on lähes mahdotonta. Erilaiset lyönnit vaativat viulistin verran harjoitustunteja. Samalla jalkojen, keskivartalon ja yläkropan fysiikka pitää rakentaa rautaiseksi, jotta lyöntejä on mahdollista toteuttaa täydestä vauhdista, korkealla sykkeellä ja tasalaatuisesti, tuntitolkulla. Sillä pääsee hyvään alkuun. Kaikki ovat treeneissä kuninkaita ja voittamattomia. Henkinen kantti otteluiden ratkaisuvaiheissa määrittää lopulta tason.
Henkinen lujuus on ollut vahvuuteni monessa tilanteessa. Tosin niin on vastustajillakin, ei sinne huipulle voi muuten päästä. Monesti on tuntunut siltä, että mitä isompi matsi sitä enemmän saan itsestäni irti. Siitä nauttii, mutta samalla se tietenkin jännittää ihan hemmetisti. Pelataan isoista panoksista ja rahoista, ja ratkaisupalloissa pitää olla kovimmillaan eikä lamaantua.
Ruusuvuori on omistanut elämänsä tennikselle tavalla, johon harva pystyy. Huipulle yrittäjiä on tenniksen kaltaisessa globaalissa lajissa satojatuhansia, ellei miljoonia. Moni antaa paljon. Moni sanoo, että olen valmis tekemään kaiken. Mutta se ei riitä vielä mihinkään. Se pitää tehdä. Eikä tehdä voi ilman tulikuumaa sisäistä paloa. Pitää viedä itsensä äärirajoille ja sen yli. Eikä sekään välttämättä riitä – mutta se voi riittää, jos kestää, sietää ja uskoo. Nuoruuden matka täynnä uhrauksia, taistelua ja rakkautta lajiin, joka vaatii monelta liikaa ja samalla antaa joillekin kaiken. Ruusuvuoren se on vienyt maailmanlistalla parhaimmillaan sijalle 37 ja tuonut palkintorahoja tähän mennessä yli neljä miljoonaa euroa.
Vuosi 2017 oli uran kannalta tärkeä käännekohta. Ruusuvuori voitti nuorten Masters-finaaliturnauksen. Siirtyminen ammattilaisuuteen sen jälkeen oli luonnollinen jatkumo. Portit olivat auki.
Mastersiin pääsi maailman kahdeksan parasta junioripelaajaa. Sen turnauksen voittaminen toi todella paljon intoa ja uskoa. Muutama viikko siitä kisasta voitinkin ekan ammattilaisturnaukseni.
Uran tähän asti yksi merkittävimmistä hetkistä oli Davis Cupissa saavutettu voitto Itävallan Dominic Thiemistä. Silloin Ruusuvuori osoitti, että pystyy voittamaan maailman absoluuttisia huippuja. Sen jälkeen ensimmäinen ATP-finaalipaikkakin on saavutettu. Vuoden 2024 kesällä tarunhohtoisessa Wimbledonin nurmikenttäturnauksessa Ruusuvuori voitti kolmannella kierroksella TOP 10 -pelaaja Stefanos Tsitsipasin. Voisiko tämä olla alku jonkin vielä suuremman? Kävi päinvastoin: se oli kaiken loppu.
Paniikkihäiriö ei ole vain hetkellistä ahdistusta, vaan tila, joka voi lamauttaa täysin – sekä henkisesti että fyysisesti. Se saattaa kehittyä vähitellen, kunnes yllättäen iskee hallitsemattomana kohtauksena. Urheilumaailmassa se voi tarkoittaa tilannetta, jossa mieli käy ylikierroksilla ja keho reagoi voimakkaasti: sydän hakkaa, hengitys kiihtyy ja toimintakyky katoaa. Ruusuvuorella paniikkihäiriöt pahenivat kerta toisensa jälkeen, kunnes seinä tuli vastaan. Maila tippui kädestä; ote ei enää pitänyt.
Ruusuvuori oli painanut vuosia armotonta tahtia. Kiertue-elämän vaatimukset ja monotoninen elämä söivät miestä sisältä: jatkuvat matkat, tiukat aikataulut ja loputon paine voittaa. Päivittäiset harjoitukset, turnaukset ja palautuminen alkoivat tuntua liian raskailta. Kun uupumus lopulta iski täydellä voimalla, ei ollut enää vaihtoehtoja. Oli pakko päästää irti.
Siinä painettiin vähän turhan monta vuotta liian kovaa, liian tiiviiseen tahtiin. Kaikki alkoi kärsimään, eikä keho ja mieli enää pysynyt mukana. Selkeät fyysiset ja henkiset merkit oli ilmassa jo pidempään. Siinä vaiheessa ei ollut enää vaihtoehtoja. Kierre oli katkaistava.
Tauko kesti yhdeksän kuukautta, joista ensimmäiseen neljään kuukauteen tennismaila ei käynyt kädessä kertaakaan. Tänä aikana Ruusuvuori on kerännyt voimia, pohtinut elämäänsä ja itseään. Kuka olen? Mitä haluan? Hän keskusteli ja haki vertaistukea myös muilta vastaavaa kokeneilta tennispelaajilta, kuten Andrei Rublevilta. Pikku hiljaa valkeni, että paniikkikohtaukset olivat merkki siitä, että asioiden pitää muuttua, jos haluaa jatkaa uraa. Henkiset haasteet pakottivat hänet löytämään uuden lähestymistavan. Sellaisen, jossa suorituskyky ja hyvinvointi kulkivat käsi kädessä.
Jokainen ihminen on parhaimmillaan, kun löytää oman latunsa, tapansa tehdä. Matkimalla muita tulee korkeintaan keskinkertaista. Oppimalla muilta ja soveltamalla oppimaansa itselleen toimivaksi voi saavuttaa omat maksiminsa, samalla nauttien matkasta. Ruusuvuori alkoi rakentaa identiteettiään uudelleen – pelaajaksi, joka uskaltaa elää hetkessä ja “vain pelata peliä.”
Haluan taas nauttia pelaamisesta. Pyrin tekemään nyt asiat niin, että arki voi olla hauskaa. Että voisi tehdä asioita sillä tavalla kuin itse haluaa. Ei se joka päivä tietenkään hauskaa ole, mutta uskon, että pelaan paremmin jos pystyn asioista nauttimaan. Tavoitteenani on edelleen Grand Slam -turnauksen voittaminen.
Uuden alun keskeinen muutos oli tiimin uudelleen rakentaminen. Hyvä ystävä Henri Kontinen aloitti päävalmentajana. Toinenkin valmentaja on mahdollisesti liittymässä joukkoon. Fysiikkavalmentaja jatkoi, mutta ympärille koottiin myös muita uusia ihmisiä, joiden tehtävänä on pitää huolta henkisestä jaksamisesta. Tiimin lisäksi muitakin konkreettisia muutoksia on jo tehty ja tulossa. Uusi kakkoskoti Barcelonasta, lähellä turnauspaikkoja ja treenikavereita, on yksi näistä.
Olin jo aika urautunut rutiineihini. Nyt on tehty muutoksia muun muassa otteluun valmistautumisessa ja treenaamisessa. Ja rentoutta kokonaisuudessaan on tarkoitus saada lisää. Elämässä on muutakin kuin tennis. Kisoissakin voi tehdä välipäivinä muita asioita, että unohtaa tenniksen välillä kokonaan. Esimerkiksi golfia olen alkanut pelata vastapainoksi.
Kenelle tahansa menestyvälle ihmiselle nykypäivän hektinen työtahti ja vastuu tuloksen tekemisestä luo painetta, jonka käsitteleminen on elintärkeää jatkuvuuden ja oman hyvinvoinnin kannalta. Jokaisella meillä on käytössään 24 tuntia vuorokaudessa ja tietty määrä kaistaa käytössä ajatteluun sekä tekemiseen. Jos sisäinen kovalevy huutaa jatkuvasti punaisella, hiipuminen alkaa ennemmin tai myöhemmin. Siksi pitää valita omat taistelunsa, ne keskeisimmät, jotka haluaa voittaa. Siksi ulkoistamisen taito on kullanarvoinen.
Finlandia toimii Ruusuvuoren tiimiissä varainhoitajana, jonka tehtävä on huolehtia turnauksissa ansaittujen palkintorahojen sijoittamisesta, ja tarjota neuvoja myös muissa varallisuudenhoitoon liittyvissä asioissa. Yhtä tärkeää on tuoda mielenrauhaa, että sijoittamiseen liittyvät asiat ovat hoidossa, ja voi itse keskittyä täysillä ydinosaamiseensa.
Valitsen yhteistökumppanini hyvin tarkasti. Finlandia on vakuuttanut minut omalla osaamisellaan ja on tärkeä osa tiimiäni ja kokonaisuutta. Koen, että jaamme samanlaisen arvomaailman ja ymmärrämme toisiamme erinomaisesti. Me molemmat teemme, mitä parhaiten osaamme. Uskon, että se johtaa erinomaiseen lopputulokseen.
Sijoituspuoli on kiinnostanut Ruusuvuorta jo pitkään ja hän on sijoittanut varojaan vuosien ajan systemaattisesti. Rahan kanssa hän on aina ollut tarkka. Rahaa ei viskota, vaan kaikki ostokset harkitaan tarkasti. Kelloharrastukseen on uponnut sievoisia summia, mutta nekin investoinnit on tehty tarkkaan asioita punniten ja osittain sijoitusmielessä. Suurin osa Ruusuvuoren kellokokoelman yksilöistä onkin nostanut arvoaan hankinnan jälkeen.
Minulla ei ole tarpeeksi aikaa eikä edes kiinnostusta, että voisin perehtyä riittävästi ja tehdä sijoittamista itse. Siksi on tärkeää, että on lähellä sen puolen osaajia, joilta voi myös itse oppia lisää. Taloudellinen riippumattomuus kiehtoo. Se ei tuo onnea, mutta antaa aikaa, mahdollisuuksia ja vapauksia.
Emil Ruusuvuori on puhunut. Seuraavaksi on tekojen aika. Ammattilaisuran toinen erä on käynnissä. Tälläkin kertaa Ruusuvuori saa varmasti sen, mitä ansaitsee. Mutta yksi asia on varma: kaikki tehdään tällä kertaa omilla ehdoilla.
Ammatti: tennis, ATP-kiertue
Syntynyt: Helsingissä vuonna 1999
Asuinpaikka: Helsinki
Tennismenestys: Nuorten Masters-voitto 2017, 4x ATP Challenger-kiertueen turnausvoittoa, 2x ATP-kiertueen finaalia
Palkintorahat uralla: n. 4 miljoonaa euroa
Harrastukset: golf, kalastus
Muuta: Finlandia Group on Emilin yhteistyökumppanina mukana matkassa