Jääkiekkovalmentaja Jukka Jalosen ja Finlandia Groupin perustaja Mika Mannisen tiet kohtasivat ensi kertaa 1990-luvun alussa. Jukka valmensi silloin Tampereen Ilvestä, Mika oli joukkueen maalivahtina. Tuohon aikaan Jalosen haaveet esimerkiksi maajoukkuepestistä saati maailmanmestaruuden voittamisesta olivat kaukaisia ja epätodellisia.
Yhtä lailla Manninen on ammentanut näistä menneistä ajoista voimaa ja eväitä urheilu-uran jälkeiseen menestykseensä. Jukka Jalonen ja Mika Manninen kohtasivat nyt uudelleen, 25 vuotta myöhemmin. Molemmat ovat menestyneet valitsemallaan tiellä poikkeuksellisen hyvin. Yritimme etsiä keskustelun kautta yhtäläisyyksiä voittamisen resepteihin – eikä niitä ollut vaikea löytää. Miehet täydensivät toistensa lauseita koko haastattelun ajan.
"Pitää rakastaa sitä mitä tekee. Silloin se ei edes tunnu työltä."
JJ:
Se on varmasti yksi asia menestyksen taustalla, että on innostunut siitä mitä tekee ja tekee sitä intohimolla. Ei mitään hommaa voi tehdä vain sen takia että siitä saa rahaa. Pitää rakastaa sitä mitä tekee. Silloin se ei edes tunnu työltä.
MM:
Tekee mitä tahansa, siitä pitää tykätä, sen pitää olla kivaa, muuten se loppuu lyhyeen. Ja jollain tapaa tekijöiden pitää olla samanhenkisiä. Meilläkin on porukassa paljon vanhoja pelaajia, futareita, kiekkoilijoita tenniksen pelaajia. Näillä se pelaamisen intohimo on siirtynyt onneksemme Finlandialle.
JJ:
Lähden aamulla hallille ja mietin että tässähän mennään niin kuin töihin nyt, vaikka ei se siltä tunnu. Lähden coachaamaan, peliin tai treeneihin ja se on mukavaa. Silti, intohimon toinen tärkeä puoli on se, että haluaa koko ajan tehdä asiat hyvin, oppia joka päivä vähän lisää ja kehittyä. Ilmapiiri ja henki pitää olla hyvä, silloin voi kehittyä.
MM:
Se on yksi tärkeimmistä tehtävistä, pitää porukasta huoli ja fiilis korkealla. Ei tässä kukaan mikään robotti ole, vaan eletään tunteella. Ihmiset tarvitsee tsemppausta toisiltaan.
JJ:
Jokainen yksilö on erilainen ja yhteinen tavoite on saada jokaisesta maksimi irti. Se vaatii psykologista silmää. Ei kaikki voi käsitellä samalla tavalla. Meidän kaikkien yhteinen tehtävä on saada joukkue voittamaan.
MM:
Vaikka tehdään ihan erilaista bisnestä, tämä on yllättävän lähellä jääkiekkojoukkuetta. Yhtä lailla meillä on Finlandialla ihmisillä erilaisia rooleja ja vastuita. On huoltajaa, joukkueenjohtajaa, kapteenia ja niin edelleen. On tärkeää muistuttaa aika ajoin kaikille, miten ja miksi tätä hommaa tehdään.
"Huippupelaajienkin pitää ymmärtää, että he ovat joukkueessa ryhmää varten, eikä kukaan ole korvaamaton."
JJ:
Kun rekrytoimme pelaajia, luonne on aika lailla ratkaiseva asia. Onko pelaaja oikeasti hyvä sille joukkueelle? Tekeekö se oikeasti töitä sen joukkueen eteen vai itselleen pelkästään? Jos tekee pelkästään itselleen, harvoin ollaan joukkuelajissa ykkösiä, parhaita. Voi pärjätä ihan hyvin, mutta harvoin mitään voitetaan.
MM:
Yhtä lailla Finlandialla on tärkeää löytää ne oikeat pelaajat oikeille pelipaikoille. Rekrytoinnissa jo pyritään katsomaan, onko naisesta tai miehestä siihen ruutuun, johon hän haluaa. Kun te rekrytoitte pelaajia, miten tutkitte pelaajien luonnetta?
JJ:
Meillä se perustuu omaan tuntemukseen ja selvittelyyn muilta lähipiirissä. Aika nopeasti sitä huomaa jäältä, millainen luonne pelaajalla on. Etenkin niille tärkeille paikoille ratkaisupelaajien luonne on elintärkeä, jos haluaa menestyä. Kaikenlaisia pelaajia tietenkin tarvitaan. Huippupelaajienkin pitää ymmärtää, että he ovat joukkueessa ryhmää varten, eikä kukaan ole korvaamaton.
JJ:
Sisäinen viestintä on teillä varmasti yhtä tärkeää kuin meilläkin, yksilön ja koko ryhmän kanssa. Se on semmoinen osa-alue, jossa hyvilläkin valmentajilla on varmasti eniten parantamisen varaa. Olen kiinnittänyt tähän huomiota ja yrittänyt kommunikoida paremmin. Jos kommunikointi ei pelaa, niin vaikeuksia tulee.
MM:
Etenkin painetilanteissa tämä korostuu. Kun tulee painetta, helposti suoraviivaistaa asioita. Sanoo ehkä liian suoraan joillekin sen enempää miettimättä, ja ihmiset vetävät vääriä johtopäätöksiä.
JJ:
Ja pitää viestiä yksilöllisesti. Jollekin voi sanoa vaikka kuinka kovaa, oikein vaatii sitä. Jollekin toiselle pitää viestiä samanlainen asia nätimmin tai menee pasmat sekaisin. Ei ole yhtä oikeaa tapaa kaikille.
MM:
Juuri näin. Mutta tuntuu, että suurin osa onnistuu paremmin porkkanalla kuin kepillä.
JJ:
Sama se on meillä. Vaikka jollekin sanoisikin kovemmin, niin kaikki tarvitsevat jonkin verran rohkaisua ja positiivista palautetta, jos on tehnyt jotain hyvin.
JJ:
Valmentajilla on varmasti erilaisia tapoja lähestyä tavoitteita. Itsekin olen muuttanut joukkuetasolla niitä aika paljon. Kokonaistavoite meillä Jokereissa oli Gagarin Cupin voitto. Mutta jos tavoite on noin kova, mitkä ovat ne arjen tavoitteet. Konkreettiset tekemiseen liittyvät tavoitteet. Ne pitää olla joka päivä selvillä. ”Every Day Counts”, niin kuin meidän pukukopissakin seinällä lukee.
MM:
Mekin seuraamme tavoitteissa pysymistä numeroina ihan päivittäin. Jokapäiväisen työn merkitys korostuu samalla tavalla kuin teilläkin. Isot tavoitteet on saatava paloiteltua konkretiaksi, jokaiseen työpäivään. Ja jokaiselta vaaditaan kykyjensä mukaan. Vaaditaan sitä, mikä on realismia. Ajattelemme niin, että me pärjäämme loistavasti, jos jokainen tekee vilpittömästi parhaansa. Se ei ole liikaa vaadittu, vaan juuri sopivasti.
MM:
Onnea tarvitaan, mutta epäonnikin kuuluu kuvaan. Aina ei mene niin kuin elokuvissa. Huonoja hetkiä tulee kaikille, mutta se, miten niihin reagoi, ratkaisee. Ja kun niitä tulee seuraavan kerran, osaa ehkä jo asennoitua paremmin ja varautua. Ja toisaalta, kuinka nopeasti pystyy muuttamaan huonon hetken takaisin normaaliksi ja asiat raiteilleen.
JJ:
Onnella on merkitystä. Välillä se on tolppa sisään, tolppa ulos. Mutta se on enemmänkin yksittäisissä tilanteissa, ei niinkään pitkässä juoksussa. Ja ne epäonnen hetket mittaavat: ne vaativat sitkeyttä ja kärsivällisyyttä: luovutatko vai taisteletko.
Teksti: Antti Pohja
Kuvat: Miikka Pirinen