Maailma muuttuu joka päivä. Muutoksen vauhti on ollut viimeisimmät vuosikymmenet niin hurjaa, ettei ihminen ole kaikilta osin pysynyt muutoksen mukana. Kokonaisia teollisuudenaloja kuihtuu tarpeettomina, työpaikkoja tuhoutuu. Tällainen työpaikkojen luova tuho ja uusien alojen kukoistuskausi on kuitenkin luonnollista, tervetullutta ja täysin selitettävissä. Tuho ole huono asia, ei ollenkaan. Maailma tarvitsee jatkuvaa muutosta, jota kutsutaan myös nimellä: kehitys. Tulevaisuudentutkija Mika Aaltonen kertoo tässä artikkelissa, mitä maailmassa oikein tapahtuu ja miksi.
"Pitää antaa itsensä muuttua. Maailma muuttuu ja me ihmiset muutumme."
Mika Aaltonen on kauppatieteen tohtori ja tutkimusjohtaja Finnish Consulting Groupissa. Hän on ennakoinnin ja päätöksenteon asiantuntija, joka on konsultoinut useiden eri maiden hallituksia ja kansainvälisten suuryritysten johtoa. Aaltonen on kirjoittanut 12 kirjaa ja yli 100 artikkelia päätöksenteosta, riskien hallinnasta ja yhteiskunnan muutoksesta. Hän on työskennellyt tutkijana London School of Economicsissa, Conservatoire National des Arts et Metiersissa Pariisissa ja Gregoriaanisessa yliopistossa Roomassa.
Kolmekymmentä vuotta sitten Mika Aaltonen teki jalkapallokentällä jotain sellaista, joka muistetaan vieläkin. Vuonna 1987 maineikas italialainen jalkapalloseura Internazionale Milan kärsi 0–1-kotipappion Turun Palloseuralle Aaltosen upealla kaukolaukauksella. Voitto on yksi merkittävimmistä suomalaisessa jalkapallohistoriassa. Internazionale osti Aaltosen itselleen, ja siitä alkoi ammattilaisura ulkomailla. Aaltonen ei ole kuitenkaan elänyt maalinsa lumoissa, vaan ”luonut itsensä uudelleen” joka päivä. Tulevaisuuden ja muutoksen tutkija elää niin kuin opettaa.
– Yritän tehdä joka päivä jotain kehittävää henkisellä ja fyysisellä tasolla. Pitää antaa itsensä muuttua. Maailma muuttuu ja me ihmiset muutumme. Mentaalisesti muutokseen voi suhtautua neljällä eri tavalla: passiivisesti, reaktiivisesti, proaktiivisesti ja preaktiivisesti. Kaksi viimeisintä, eli muutosten havainnointi ja niihin valmistautuminen, ovat tapoja, jolla muutoksesta ei synny uhkaa. Tähän meidän kaikkien pitäisi pyrkiä, Aaltonen kertoo.
Muutos on jatkuva ja selviö. Tässä ajassa sen vauhti on kuitenkin ennätysmäinen. Aaltosen mukaan voimme löytää useita globaaleja ja universaaleja syitä muutoksen vauhtiin ja välttämättömyyteen tässä ajassa.
"Maapallon sietokyky on meidän jokaisen yhteinen haaste etsiä sellaisia tapoja elää elämäämme ja tehdä työtä, jotka olisivat myös ympäristöllisesti kestäviä. Sillä mikä tahansa järjestelmä, joka tuhoaa ympäristönsä, tuhoaa lopulta myös itsensä."
Yksi viimeisistä Aaltosen kirjallisista töistä on Manifesto for a Sustainable Planet, jonka hän kirjoitti yhdessä Shellin skenaariojohtajana mainetta niittäneen Ian Dunlopin ja YK:ssa 30 vuoden uran tehneen Tapio Kannisen kanssa.
Ihmisten lukumäärän räjähdysmäinen kasvu on asettanut planeettamme uudenlaisen todellisuuden eteen. Resurssimme ja tulevien sukupolvien resurssit – ruoka, vesi ja energia – ovat muuttuneet rajattomista rajallisiksi. Samalla ihmisten planeetalle tuoma rasitus on asettanut planeetan kestävyyden äärirajoille.
Nämä kaksi tekijää ja koko ajan lisääntyvä tietoisuus niistä aiheuttavat riskejä monille perinteisille teollisuuksille. Toisaalta ne antavat mahdollisuuksia uusille toimijoille, jotka tuovat kestäviä ratkaisuja ihmisten elämään, työntekoon ja kuluttamiseen. Vanhojen ja kuihtuvien teollisuudenalojen rinnalle on löydettävä uusia työpaikkoja ja ammatteja.
– Nämä ovat elämän tosiasioita, joille emme voi kääntää selkäämme. Maapallon sietokyky on meidän jokaisen yhteinen haaste etsiä sellaisia tapoja elää elämäämme ja tehdä työtä, jotka olisivat myös ympäristöllisesti kestäviä. Sillä mikä tahansa järjestelmä, joka tuhoaa ympäristönsä, tuhoaa lopulta myös itsensä.
Työpaikkojen näkökulmasta ympäristöasiat ovat trendi, joka koko ajan vahvistuu. Ihmisten tietoisuus maapallon tilasta ja tulevaisuudennäkymistä sekä sen tuomat vaatimukset tekevät sen, että yritysten pitää lähteä talkoisiin mukaan mahdollisimman varhain ja vakavasti.
Yksittäiset ihmiset alkavat vaatia yksilötasolla entistä ympäristöystävällisempiä toimintatapoja. Siksi vaatimukset myös yritysten tekemiä tuotteita ja palveluita kohtaan kasvavat.
Työpaikkojen muutos syntyy siis paitsi uusien toimialojen synnystä myös nyky-yritysten uudelleen organisoitumisesta. Vanhoilla tempuilla ei enää pysy mukana. Ei ihme, että energiayritystenkin huomio on vuosien varrella siirtynyt energiasta ja vaihtoehtoisesta energiasta talouden ja yhteiskuntien kehityksen ennakoimiseen.
"Uusi sukupolvi työntää meitä vanhempia pois työmarkkinoilta ja tuovat uusia toimintatapoja mukanaan. Muutos on väistämätön: Maailman työmarkkinat ovat siirtymässä hierarkkisesta järjestelmästä kohti horisontaalista dialogia."
Yksi suuri työkulttuurin muutosta aiheuttava tekijä on uusien sukupolvien tuleminen työmarkkinoille. Heille uudet toimintatavat ovat synnynnäisiä. Heidän käsityksensä yhteiskunnasta, johtamisesta, yhteistyöstä ja siitä miten asiat saadaan tapahtumaan ovat aivan erilaisia kuin tällä hetkellä vallassa olevalla sukupolvella.
– Uusi sukupolvi työntää meitä vanhempia pois työmarkkinoilta ja tuovat uusia toimintatapoja mukanaan. Muutos on väistämätön: Maailman työmarkkinat ovat siirtymässä hierarkkisesta järjestelmästä kohti horisontaalista dialogia, Aaltonen ennustaa.
Tanskalainen Chief Imagination Officer Rolf Jensen on ehkä Euroopan tunnetuin futuristi. Hänen kanssaan Mika Aaltonen on työskennellyt pitkään. Muutama vuosi sitten ilmestyi heidän yhteinen teoksensa Renaissance Society.
Kirja ilmestyi kolmella mantereella. Nyt kirja on ajankohtaisempi kuin koskaan. Sitä on käytetty selittämään Brexitia ja Donald Trumpin vaalivoittoa. Ja ennakoimaan länsimaissa tapahtuvaa kehitystä.
Yhdessä digitalisaation kanssa on syntynyt uudenlainen kommunikaation ja tekemisen mekanismi. Se on syntynyt perinteisen hierarkisen mekanismin ulkopuolelle. Tämä mekanismi auttaa selittämään Arabikevättä, Brexitia ja Trumpin menestystä. Ja se muuttaa ihmisten roolin yrityksissä ja yritysten roolin yhteiskunnassa. Yhä useampi ihminen uskaltaa ja voi tavoitella unelmiaan. Kyse ei ole vallankumouksesta vaan perusteellisesta uudenlaisen toimintamallin synnystä.
Usko instituutioihin Suomessa ja muualla länsimaissa on kaikkien aikojen pohjalukemissa. Ihmiset eivät luota päätöksentekijöihinsä. Kun ihmisiltä kysytään, keneen sitten luotat? He vastaavat, samanlaisiin ihmisiin kuin minä itse olen.
– Olen itsekin pitkään ollut hyvin tarkka ajankäyttöni suhteen – millaisiin töihin ja kenen kanssa aikani käytän. Uskon pitkälle siihen, että ihmisen osaaminen tulee siitä elämästä, mitä hän elää. Oppiminen on jatkuvaa ja tapahtuu entistä enemmän instituutioiden ulkopuolella, Aaltonen perustelee.
"Ne alat, jotka ovat ajoissa mukana tässä muutoksessa, kehittyvät, oppivat ja vaurastuvat. Pro- ja preaktiivisuuden kautta voimme voittaa. Muutos tulee joka tapauksessa."
Aaltonen tunnetaan Suomessa ja maailmalla myös näkemyksistään globaalin logistiikan muutoksesta. Suomessa ne ovat johtaneet Arktisen strategian syntyyn.
– Olen pitkään työskennellyt amerikkalaisen analyytikon Michael Loescherin kanssa. Tapasimme yli 10 vuotta sitten Wienissä, kun Michael oli juuri lopettanut USAn suurimman skenaarioharjoituksen, joka keskittyi siihen, miten maailma organisoituu 9/11 terroristi-iskun jälkeen, Aaltonen kertoo.
Jäämeren sulaminen, pohjoisten öljy- ja kaasuresurssien tuominen maailmanmarkkinoille ja Euroopan ja Aasian välisten kuljetusreittien järjestyminen on yksi osa globaalin logistiikan uudelleen järjestäytymistä. Yhä enemmän logistiikasta tapahtuu maailman katolla. Tämä on osa suurempaa kuvaa, joka on täsmentynyt viimeisten vuosien kuluessa.
Suomen kannalta logistinen muutos on elämän ja kuoleman kysymys. Kulkeeko liikenne meidän eteläpuoleltamme vai olemmeko ensi kertaa keskellä keskeisiä kulkureittejä.
Tästä kuvasta ja siihen liittyvistä strategisista, taloudellisista ja poliittisista johtopäätöksistä Aaltonen on puhunut eri maiden hallituksille.
– Ne alat, jotka ovat ajoissa mukana tässä muutoksessa, kehittyvät, oppivat ja vaurastuvat. Pro- ja preaktiivisuuden kautta voimme voittaa. Muutos tulee joka tapauksessa.
Teksti: Antti Pohja
Kuvat: Jussi Särkilahti