MSCI World on yksi käytetyimmistä mittareista sijoitusten menestyksen arvioinnissa. Erityisesti instituutiosijoittajilla vertailuindeksit on tyypillisesti hyväksytty hallitustasolla, ja sijoitustoiminnan onnistumista tarkastellaan suhteessa näihin, useammin kuin absoluuttisen tuoton näkökulmasta. Absoluuttinen tuotto puolestaan määräytyy strategisen ja taktisen allokaation sekä markkinaympäristön mukaan.
MSCI Worldin käyttö on perusteltua: se on laaja, tunnettu ja helposti seurattava. Samalla indeksi on kuitenkin vahvasti keskittynyt Yhdysvaltoihin. Noin 70 prosenttia indeksistä koostuu yhdysvaltalaisista osakkeista, ja kymmenen suurinta yhtiötä ovat kaikki yhdysvaltalaisia, vieläpä keskenään varsin korkeasti korreloituneita. Tämä keskittymäriski on laajalti tunnistettu ja keskusteltu.
Sen sijaan valuuttariski jää usein vähemmälle huomiolle, erityisesti eurosijoittajan näkökulmasta.
Yhdysvaltalaiselle dollarimääräisesti sijoittavalle valuuttariski on luonnollisesti vähäinen. Euroja sijoittava kantaa sen sijaan merkittävää lisäriskiä osakeriskin päälle. MSCI World -indeksissä euromääräisten osakkeiden osuus on vain noin 10 prosenttia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että valtaosa indeksisijoituksesta altistaa eurosijoittajan valuuttakurssivaihtelulle, ennen kaikkea dollarille.
Suurilla sijoittajilla on mahdollisuus suojata valuuttariskiä, mutta osakesijoitusten yhteydessä näin tehdään harvemmin. Perustelut vaihtelevat.
Valuuttakurssien ennustettavuutta pidetään heikkona, ja pitkällä aikavälillä osaketuottojen ajatellaan dominoivan kokonaistuottoa. Lisäksi valuuttaliikkeet voivat ajoittain jopa vaimentaa salkun volatiliteettia euroissa mitattuna, mikä nähdään hajautushyötynä.
Valuuttasuojauksella on myös kustannus. Suojaus toteutetaan tyypillisesti termiinisopimuksilla, joiden hinnoittelu heijastaa valuuttojen korkoeroja. Kustannus vaihtelee markkinatilanteen mukaan ja voi toisinaan olla jopa positiivinen. Tällä hetkellä dollaririskin suojaaminen euroiksi maksaa kuitenkin noin pari prosenttia vuodessa, mikä on merkittävä tekijä kokonaistuoton kannalta.
Pitäisikö yksityissijoittajan olla huolissaan valuuttariskistä? Lähtökohtaisesti ei, ainakaan lyhyen aikavälin heilunnan vuoksi. Salkun tulisi aina olla rakennettu siten, ettei sen arvonvaihteluita tarvitse murehtia lyhyellä eikä pitkällä aikavälillä.
Mielenrauha syntyy ennen kaikkea riittävästä hajautuksesta, sekä omaisuuslajien välillä että niiden sisällä.
On kuitenkin selvää, että yhdysvaltalainen ja euroalueen sijoittaja ovat dollaririskin suhteen eri asemassa. Tästä seuraa loogisesti, että heidän salkkujensa rakenteen ei tulisi olla identtinen. Euro-sijoittajan näkökulmasta dollaripainon vähentäminen ei ainoastaan pienennä valuuttariskiä, vaan samalla keventää Yhdysvaltain osakemarkkinan korkeaa konsentraatio- ja korrelaatioriskiä, erityisesti silloin, kun vähennys kohdistuu laajoihin indeksisijoituksiin.
Yhdysvaltain talous on dynaamisuudessaan ja innovatiivisuudessaan keskeinen osa globaalia sijoitusympäristöä, eikä sen merkitystä hajautetussa osakesalkussa voi sivuuttaa. Nykyisessä markkinatilanteessa laajempi maantieteellinen hajautus on kuitenkin perusteltua myös valuuttariskin näkökulmasta.
Valuuttariski ei ole välttämättä syy muuttaa sijoitusstrategiaa radikaalisti, mutta sen sivuuttaminen kokonaan voi olla perusteeton oletus globaalin hajautuksen riskittömyydestä.
Yhdysvaltain S&P500 -indeksin vuosituotot dollareissa ja dollarin arvon muutos euroina samoina vuosina.
Lähde: Bloomberg