Suomen ensimmäinen kansainvälinen tennistähti Veli Paloheimo, 48, tekee yhä määrätietoista työtä lajin hyväksi. Tampere Openin toimitusjohtaja on luotsannut jo yli vuosikymmenen ajan Pohjoismaiden toiseksi suurinta tennistapahtumaa, joka on maamme ainoa ATP Challenge -tason kilpailu. "Olen kiitollinen siitä, että olen saanut toimia lajin parissa pikkupojasta asti."
"Valehtelisin, jos sanoisin, että aina on ollut hyvä kisafiilis. Paine on suhteellisen kova, ja varsinkin kun tulet pienestä maasta, siinä on aina tietty odote."
Jos pelaaja yltää tenniksessä TOP 100 -listalle, häntä pidetään kovan luokan ammattilaisena. Veli Paloheimo oli parhaimmillaan ATP-listan sijalla 48. parhaat pelivuodet osuivat vuosiin 1989 - 1991, jolloin hän oli reilu parikymppinen.Huippuvuosinaan hän pelasi todella suuria nimiä vastaan: Jimmy Connors, Andre Agassi, Goran Ivanisevic, Thomas Muster...
Mutta Paloheimo ei ole suurten eleiden mies. Hän viihtyy paremmin kotona kuin kokkareilla, säilyttää palkintopystejään kellarissa eikä koe tarvetta puhua medialle elämästään - vaikka pyydetty on.
Paloheimo on aina halunnut ymmärtää ja ratkaista pelin. "Olen ollut kaikessa vähän sellainen sitkeä varman päälle -toimija, enemmän takakentän pelaaja, joka odotti ja ohitti tilaisuuden tullen. En ollut hyökkäävä ja kovaa syöttävä."
Samalla tavalla Paloheimo toimii nykyään toimitusjohtajana: pitkäjänteisesti, riskejä vältellen ja pikavoittoja tavoittelematta. Tyytyväisen miehen työ pyörii yhä tenniksen ympärillä.
Perinteikäs Tampere Open on Euroopan vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty ATP Challenger -tason turnaus ja Pohjoismaiden toiseksi suurin tennistapahtuma, joka toimii nousevien tähtien ponnahduslautana ATP Tour -tason kisoihin.
Paloheimo on luotsannut tapahtuman läpi nyt jo 11 kertaa, vuodesta 2006 lähtien. Sinä aikana Tampere Open on kasvanut 50 000 dollarin turnaukseksi.
"Kyllähän ihminen saa enemmän iloa antamisesta, siitä että saa järjestää ja tehdä jotain toisillle."
"En kokenut tyhjyyden tunnetta pelaamisen jälkeen, vaikka olinkin satsannut siihen todella paljon ja se oli ollut elämäni ohjas. Tenniksen kurja puoli on siinä, että se on aika itsekästä. Aina mentiin minun ohjelmani ja aikatauluni mukaan. Kyllähän ihminen saa enemmän iloa antamisesta, siitä että saa järjestää ja tehdä jotain toisillle."
Teksti: Saara Pakarinen
Kuvat: Miikka Pirinen