Ville Hälinen nousi isänsä perustaman LVI-yrityksen johtoon jo 31-vuotiaana. Ensi töikseen hän muutti yrityksen nimen ja brändin sekä tuplasi henkilömäärän ja liikevaihdon. Yksi asia on silti varma. Firman kotipaikkana pysyy jatkossakin Kajaani.
Farmariauto on väriltään sininen, merkiltään ruotsalainen ja sitä kuljettaa kajaanilaisen LVI-Aittan toimitusjohtaja Ville Hälinen. Hänen ajotapansa on sekä määrätietoinen että kärsimätön. Hälinen kiihdyttää ketterästi ja jarruttaa myöhään, mutta pitää silti koko ajan ajoneuvonsa kontrollissa. Samanlainen mies on myös yrittäjänä. Johtaja, joka tekee nopeita päätöksiä ja ottaa joskus isojakin riskejä, mutta ainoastaan harkittuja sellaisia. ”Hys, kuunnellaan hetki”, 42-vuotias Hälinen sanoo kohteliaasti ja säätää autoradiota kovemmalle. Käynnissä on uutislähetys, joka käsittelee rakenteilla olevan Kainuun keskussairaalan kilpailutusvaiheeseen liittyviä epäselvyysepäilyjä, jotka kuntayhtymän hallitus tosin sittemmin totesi perusteettomiksi. ”Oltiinhan mekin siinä kilpailutuksessa mukana, mutta urakka meni lopulta Kainuun ulkopuolelta tulevalle toimijalle”, Hälinen sanoo ja kuulostaa pettyneeltä.
Kuluu vartti, auto pysähtyy Oulujärven rantaan. Hälinen vaihtaa talvisaappaat jalkaansa ja astelee keskelle ulappaa. Siellä hän katselee hiljaa horisonttia ja on tovin itsekseen. Tämä on Hälisen tapa rauhoittua, päästä yli pettymyksistä. Hetkeen liittyy myös symboliikkaa. Järven jäällä yksin seistessään Ville Hälinen on tavallaan samassa tilanteessa kuin on myös yrityksensä toimitusjohtajana. Täällä Kainuun sydämessä kun ollaan aika eristyksissä. Etelään on matkaa satoja kilometrejä. Pohjoisessa ei ole oikeastaan mitään. Idässä tulee vastaan Venäjä, lännessä Perämeri. Ouluun ja Kuopioonkin on molempiin parin tunnin ajomatka. Siksi LVI-Aittan markkina-alue on pakostakin rajallinen. Kauppaa tehdään toki jonkin verran Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa, mutta pääosin asiakkaat löytyvät Kajaanista ja Sotkamosta. ”Olisihan se kiva, että olisi suuria kasvukeskuksia lähempänä, jonne suuntautua. Mutta kun ei ole, niin näillä on tultava toimeen”, Hälinen sanoo. Pettyneeltä hän ei enää kuulosta.
Ville Hälinen asui elämänsä ensimmäiset vuodet puolen kilometrin päässä LVI-Aittan nykyisistä toimitiloista sijainneessa 60-luvun omakotitalossa. Äiti työskenteli vaatetusalalla, mutta ryhtyi 1973 perustetun perheyrityksen kirjanpitäjäksi jo 70-luvun puolessa välissä. Ville oli vilkas joskin hieman omapäinen poika, joka kävi lähikoulua, pelasi pihapelejä, kilpaili alppihiihdossa 16-vuotiaaksi asti ja kouluttautui myöhemmin hiihdonopettajaksi. Iso osa lapsuudesta kului kotitalon saunan pukuhuoneessa alkuun sijainneen perheyrityksen tiloissa puuhatessa. Lukion Hälinen jätti (yhdessä lähimpien ystäviensä kanssa) kesken, siirtyi ammattikouluun, muutti pääkaupunkiseudulle, valmistui LVI-insinööriksi ja meni töihin helsinkiläiseen suunnittelutoimistoon.
Yhtenä päivänä lankapuhelin pirisi. Linjan toisessa päässä oli isä Tauno, joka esitti yksinkertaisen kysymyksen: ”Tuletko tänne harjoittelemaan yrityksen johtamista vai laitetaanko toimitusjohtajan paikka julkiseen hakuun.” Poika Hälinen mietti hetken, vastasi myöntävästi ja muutti takaisin Kajaaniin. Silloin elettiin vuotta 1997. Alkuun Ville Hälinen oppi ja opiskeli, pian hänestä tehtiin – yhdessä yrityksen taloushallintoa edelleen johtavan sisarensa kanssa – osakas ja vain 31-vuotiaana yrityksen toimitusjohtaja.
Parissa vuodessa Hälinen selkeytti liikeideaa, vähensi toimihenkilöitä, vahvisti palveluliiketoimintaa, teki merkittävän yritysoston ja tuplasi sen myötä sekä henkilöstömäärän (LVI-Aitta työllistää nyt noin 30 henkeä) että liikevaihdon, uudisti brändin ja lyhensi yrityksen nimenkin ytimekkäästi nykymuotoon LVI-Aitta. Kaikki tämä oli harkittua. ”Sukupolvenvaihdos ei voi onnistua, jos sen toteutumisesta ei ota vastuuta. Halusin tehdä yrityksestä itseni näköisen. Mutta vaikka vanhempani ovat olleet eläkkeellä jo lähes 10 vuotta, he vaikuttavat yhä taustalla ja isä istuu hallituksessakin. Niin, ja onhan isäni mukana myös kiinteistönomistajana. Yritti hän myydä minulle tätä liiketilaa, mutta vuokra on niin halpa, että en ostanut”, Hälinen sanoo hymyillen.
Kun Suomen karttaa katsoo, Kainuu löytyy aika tarkkaan sen keskeltä. Millaista on toimia yrittäjänä työttömyydestä ja muuttotappiosta kärsivällä seudulla, joka todellakin on kaukana lähes kaikesta? ”Erittäin haasteellista. Kyllähän se hankaloittaa kilpailutilannetta, että valtakunnallisia yrityksiä ei ole. Toisaalta poliittinen ilmapiiri on muuttunut suopeammaksi yrittämistä kohtaan, eikä ainakaan meidän nuorempien keskuudessa sitä kuuluisaa kainuulaista kateuttakaan ole. Jos täällä tarvitsee autoja tai lääkäripalveluita, niin tietää heti, keneen kannattaa olla yhteydessä. Siinä mielessä tilanne lienee jopa helpompi kuin vaikkapa pääkaupunkiseudulla.” Hälisen aikakaudella LVI-Aittalla onkin mennyt erinomaisesti. Esimerkiksi 2013 se valittiin Suomen parhaaksi lämpö-, vesi- ja ilmastointialan yritykseksi. Urakat ja asiakkuudet vaihtelevat 50 senttiä maksavista tiivisteistä miljoonaluokan tilauksiin. Mihin näissä oloissa saavutettu menestys perustuu? ”Positiiviseen asenteeseen, sitoutuneeseen henkilökuntaan ja oikeanlaiseen kunnianhimoon”, Hälinen sanoo ja tarkentaa sitten. ”Mutta siinäkin on rajansa. Vääränlainen kunnianhimo johtaa usein liialliseen työmäärään, joka vaarantaa terveydenkin. Sitä paitsi, ei yrityksen kasvattaminen ole kovin vaikeaa. Kunhan tekee halvalla töitä ja löytää uutta rahoitusta. Vaikeampaa on pitää toiminta pitkäkestoisena.”
"Vaikka kasvaisimme Euroopan laajuiseksi, niin yrityksen kotipaikkana säilyisi aina Kajaani.”
Hälisen filosofiassa yritys on lopulta ainoastaan työkalu, joka palvelee sen omistajia ja työntekijöitä. Kuin jakoavain, jota pitää toki rasvata ja kunnostaa, mutta ei liikaa. ”Yritykseen ei pitäisi muodostaa tunnesidettä. Myös oikeita valintoja pitää osata tehdä. Jos markkinaosuuden kasvattaminen viidellä prosentilla vaatii sadan prosentin panostuksen työmäärässä, voidaan miettiä, onko järkevämpää keskittyä markkinoiden pitämiseen uudistumalla ja kehittymällä”, Hälinen sanoo. Mutta vaikka työelämä pääkaupunkiseudulla tarjoaisi LVI-Aittalle parempia kasvumahdollisuuksia, niin muutosta etelään Hälinen ei tosissaan edes haaveile. ”Kyllä me ollaan identiteetiltämme nimenomaan kainuulainen yritys. Näkeehän sen siitäkin, että 30 työntekijästämme 29 on täältä Kainuusta syntyisin ja se yksikin on Savosta. Olen joskus sanonut, että vaikka kasvaisimme Euroopan laajuiseksi, niin yrityksen kotipaikkana säilyisi aina Kajaani.”