Harri Gustafsberg, entinen Karhu-ryhmän eliittipoliisi, auttaa asiakkaitaan mielenhallinnassa. Tärkeintä on kyky keskittyä olennaiseen. Ja taito hengittää oikein. Noihin kahteen asiaan perustuu myös hyvä johtaminen.
Tapahtuu Tampereella ihan tavallisena tiistai-iltapäivänä: Matalan toimistotuolin päällä istuu pitkä mies, joka hengittää rauhallisesti. Vetää keuhkot täyteen ilmaa, päästää ilman pois, toistaa saman muutamia kertoja. Silmät ovat vuoroin kiinni, vuoroin auki. Välillä kädet lepäävät reisien päällä, välillä ne nousevat – yhdessä tai erikseen – jonnekin rintakehän tasolle. Selkä pysyy suorana. Koko ajan mies on täydellisen keskittynyt. Läsnä vain ja ainoastaan tässä hetkessä. Miehen nimi on Harri Gustafsberg ja hän toimii valmentajana erilaisia koulutus-, luento- ja valmennuspalveluja tarjoavassa Mentoritiimissä. Tämänkaltaisia hengitysharjoituksia 48-vuotias Gustafsberg tekee vähintään kerran päivässä. Mitään maratonsuorituksia ne eivät ole. Pisimmilläänkin puhutaan minuuteista, tärkeistä sellaisista. ”Ihmisen aivot ja sydän toimivat niin yksinkertaisesti, että vaikka meillä olisi huolia, niin syvään hengittäminen välittää aivoille informaatiota, että ’kaikki on hyvin’. Vireystaso nousee, olo on energisempi ja toimintakykyisempi”, Gustafsberg sanoo suorituksensa jälkeen.
Mielen voima on vahva
Vastaavia rauhoittumisharjoituksia voi kuka tahansa tehdä melkein missä tahansa milloin tahansa. Se kannattaa, sillä hengitysharjoitteiden ansiosta stressaantuneenkin ihmisen kehontila muuttuu rauhallisemmaksi jo parissa minuutissa. Mutta miksi Harri Gustafsberg, entinen Karhu-ryhmän eliittipoliisi, on nykyisin niin kiinnostunut ihmismielestä? ”Siksi, että mieli ohjaa kaikkea, mitä ihminen tekee. Se antaa merkityksen ärsykkeille joita koemme ja näemme. Vasta mielen avulla muodostamme mielipiteen siitä, onko jokin asia hyvä vai huono.
Mielemme siis päättää, mikä on totta ja mikä ei, ei niinkään vallitseva todellisuus. ”Kuulostaa monimutkaiselta. Sitä se ei Harri Gustafsbergin mielestä kuitenkaan ole. Kuka tahansa pystyy kuulemma kehittämään mieltään ja keskittymiskykyään varsin helposti. ”Ihmismielihän koostuu tunteiden lisäksi ajatuksista. Jos mieltä siis halutaan kehittää, täytyy yksinkertaisesti opetella ajattelemaan asioista eri tavalla kuin aikaisemmin. Keskittymiskykyään keskiverto ihminen pystyy halutessaan parantamaan hyvinkin nopeasti. Sitä pitää vain harjoitella päivittäin kohdentamalla ajatukset juuri siihen asiaan, mitä kulloinkin tehdään”, Gustafsberg sanoo ja kertoo esimerkin. ”Jos ihminen kiipeää korkean talon katolle tikapuita pitkin, hän todennäköisesti keskittyy täydellisesti, koska muuten hän putoaa. Sama logiikka pätee vaikkapa kirjoittamiseen, lukemiseen tai keskustelemiseen. Vuorovaikutukseen perustuvissa palavereissakin tärkeintä on todella keskittyä kuuntelemaan, mitä toiset sanovat. On oltava läsnä. Sekin on täysin opeteltavissa oleva taito.”
Johtaminen on lopulta aina muihin ihmisiin vaikuttamista, eikä sitä voi tehdä, jos ei ole ensin itsensä kanssa tasapainossa.
Yrittäjyys on uuden uran alku
Harri Gustafsberg kasvoi kaukana pohjoisessa, Kittilän kunnassa, tunturien ja porojen keskellä. Äiti oli sairaanhoitaja ja isä metsätalousinsinööri, joka alkoi eläkeikäisenä pyörittämään latukahvilaa Levin hiihtokeskuksessa. Harri itse muutti lukion jälkeen Rovaniemelle opiskelemaan karttapiirtämistä. Sinne hän olisi saattanut jäädäkin ellei olisi eräänä päivänä vuonna 1989 sattunut huomaamaan sanomalehdessä ollutta Tampereen Poliisiammattikorkeakoulun pääsykoeilmoitusta. Siitä alkoi 25 vuotta kestänyt poliisin ura, jonka aikana Gustafsberg toimi muun muassa kriisitilanteisiin erikoistuneen Karhu-ryhmän aktiivijäsenenä ja myöhemmin sen kouluttajana. Se oli kiehtova, joskin synkkä näköalapaikka ihmismielen syövereihin. Vaaraa, surua ja ahdistusta tuli nähtyä väkisinkin paljon. Mutta vaikka karhuryhmäläiset kokivat työssään säännöllisesti äärimmäisiä stressitilanteita panttivankidraamoista kouluampumisin, niistä ei vielä Gustafsbergin aikoina juurikaan puhuttu. Vaarallisia tehtäviä seuranneet tunnetilat jäivät useimmiten käsittelemättä kokonaan. ”Olin aina ollut kiinnostunut näistä asioista, mutta vasta iän ja riittävän kokemuksen myötä aloin itsekin miettiä yhä enemmän, että mikä sai karhuryhmäläiset lähtemään kerta toisensa jälkeen työn vaatimiin vaarallisiin ja stressaaviin tilanteisiin. Halusin tutkia ihmismieltä tarkemmin.” Niinpä Harri Gustafsberg alkoi vuonna 2010 kirjoittamaan kirjaa mielenhallinnasta. Prosessin aikana heräsi ajatus yrittäjyydestä. Sellainen Gustafsbergistä tuli täysipäiväisesti vihdoin tammikuussa 2015, kun hän jäi kahden vuoden virkavapaalle poliisin työstään. ”Tuli tunne, ettei poliisin organisaatiosta enää löytynyt riittävän haastavaa ja merkityksellistä toimenkuvaa.” Nyt Gustafsbergillä sellainen taas on. Nykyistä työtään Mentoritiimin valmentajana hän tekee pohjimmiltaan silti ihan samoista syistä kuin aikanaan teki poliisin työtä. ”Haluan auttaa ihmisiä.”
Hyvä jontaminen lähtee itsestä
Kiireistä. Sellaista myös Gustafsbergin arki nykyisin on. Pitkät päivät täyttyvät asiakastapaamisista, luennoista, puhujatilaisuuksista, valmennuksista ja erilaisesta kirjoittamisesta. Mutta kun Gustafsbergin kanssa juttelee pidempään, käy selväksi, että pöydän toisella puolella istuva 196-senttinen mies on erittäin sinut itsensä kanssa. Vastaukset tulevat rauhallisesti, katsekontakti pysyy kysyjässä, keskustelu etenee pakottamatta. Miten mielenvalmentaja hoitaa omaa psyykettään? ”Pitämällä mieleni tasapainossa. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla käsitys siitä, mikä on juuri minulle oikea työtuntimäärä. Myös rutiinit ovat tärkeitä. Aloitan aamuni lähes aina juoksulenkillä, käyn iltaisin kuntosalilla ja teen hengitysharjoituksia vähintään kerran päivässä. Pidän myös lyhyitä psyykkaystuokioita itseni kanssa, joissa keskityn positiivisiin ajatuksiin ja käyn läpi työhöni liittyviä ajatusrakenteita ja tehtäviä.” Yrittäjänä Gustafsberg on vasta uuden työuransa alussa. Tekemistä, kehitettävää, opittavaa ja saavutettavaa riittää. Mutta entäs se johtaminen. Voiko ihminen osata johtaa muita, jos hän ei ensin osaa johtaa itseään? Mielenvalmentaja Gustafsberg miettii hetken ja vastaa sitten. ”Lyhyellä aikavälillä kyllä, mutta pitkällä aikavälillä ei. Johtaminen on lopulta aina muihin ihmisiin vaikuttamista, eikä sitä voi tehdä, jos ei ole ensin itsensä kanssa tasapainossa.”
