Minna Parikka on oman elämänsä Liisa Ihmemaassa. Kansainvälisesti menestyneen kenkätaiteilijan polku ei ole ollut aina niin sileä ja suora eikä päämääräkään ole ollut kaiken aikaa näkyvissä, mutta Minna on uskonut omaan näkemykseensä ja omaan tyyliinsä. Tämä on lopulta vienyt sinne missä hän nyt on - kaikkialle.
Varhaisteini-ikäinen Minna löysi varsinaisen Ihmemaan kiinnostuessaan vaatetuksesta ja muodista. Hän oppi yhdistelemään omalla erikoisella tavallaan kirpputorilöydöistä kujeilevia ja kekseliäitä kokonaisuuksia. Samanlainen eskapismi, arjesta irtautuminen, ohjaa Minnan työtä ja elämää edelleenkin. Minnalle muoti on ensisijaisesti kulttuuria ja viihdettä, jotka puolestaan levittävät riemua ja iloa. Minna sanookin olevansa eräänlainen viihdetaiteilija, joka tuottaa elämyksiä.
Minna on jo pienestä pitäen antanut luovuutensa kukkia väsäilemällä mitä lennokkaimpia taideteoksia, jotka vanhemmat ovat uskollisesti säästäneet. ”Olen aina ollut luova väsäilijä, ihan lapsuudesta saakka. Varhaisessa vaiheessa aloin miettiä, mitä haluaisin tehdä isona. Alusta asti oli selvää, että se olisi jotakin visuaalisella alalla.” Siskonsa Nina Dodin kirjoittama lehtijuttu kenkäsuunnittelija Andrea Pfisteristä, toisesta taitavasta naisesta, avasi nuoren Minnan silmät. ”Joku oikeasti voi suunnitella kenkiä elääkseen”, Minna hämmästyi tuolloin. Salaman lailla iskenyt oivallus veikin Minnan lopulta 19-vuotiaana Iso-Britanniaan ja Leicesteriin De Montfort Universityyn opiskelemaan kenkäsuunnittelua. Valmistumisen jälkeen palkitun suunnittelijan matka jatkui töiden pariin Italiaan.
”Alice Kingsley: This is impossible. The Mad Hatter: Only if you believe it is.”
”It would be best to keep your visions to yourself.”
”Sain sieltä kenkää”, Minna kertoo ensimmäisestä kenkäalan työpaikastaan opiskelujen jälkeen. ”Meillä ei mennyt visiot ja ideat yksiin, sillä halusin tehdä asioita omilla ehdoillani.” Työpaikan menettäminen oli kova kolaus egolle, vaikka paikka ei tuntunutkaan omalta. ”Tuolloin tipuin todelliseen kaninkoloon. Olin ihan tyhjän päällä jonkin aikaa.” Vähän aikaa potkujen jälkeen iski koti-ikäväkin ja 25-vuotias Minna palasi takaisin Suomeen, missä kenkäalan töitä ei kuitenkaan ollut paljon tarjolla. ”Silloin tuli aika pistää oma firma pystyyn, vaikka olin ajatellut sen olevan vasta kaukana tulevaisuudessa.” Jännityksestä huolimatta Minna otti kania korvista ja ryhtyi oman elämänsä pomoksi. Hän laittoi osaamisensa ja maineensa likoon sekä yrityslainan pantiksi asuntonsa. Äkkiä oli koko elämä pelissä. ”Epäonnistuminen ei ollut vaihtoehto”, Minna muistelee.
“What an idea, a crazy, mad, wonderful idea.”
Riskin ottaminen kannatti ja 12 vuotta myöhemmin Minna on kenkineen maailmankuulu. Voimakkaaseen nousukiitoon ja kansainväliseen menestykseen Minnan siivittivät puputennarit, joissa idea on oikeastaan hyvin yksinkertainen kengässä piilottelevasta pupusta. Idea todistetusti kuitenkin toimii, kun kengät herättävät tunteita ja puhuttelevat monia. Puputennarista tuli melkein yhdessä yössä bloggareiden haluama jalkine ja muotijulkaisujen it-tuote, sillä hyvän idean lisäksi Minna osui juuri oikeaan saumaan, tennaribuumin aallonharjalle. Yhtäkkiä kaikki merkittävät tavaratalot Lontoossa halusivat puputennarit hyllyilleen. ”Se pieni idea ja hetkeen, momentumiin, tarttuminen, olen niistä ja koko tiimistäni todella ylpeä.”
Pupukorvat, kujeilu, leikittely, karkkivärit, kimaltavat kuosit, tarkkaan mietityt yksityiskohdat ja laadukkaat materiaalit ovat olleet menestyksen avaimia Minnan maailmaan. ”Tyylini on todella leikkisä, hauska ja sarjakuvamainen. Ammennan paljon ideoita fantasiamaailmasta. Samalla kuitenkin tykkään, että designissa pitää olla tätä hetkeä, ettei se irtoa tästä maailmasta aivan täysin. Tasapaino näiden välillä on hiuksenhieno,” Minna kuvailee ja jatkaa, että kengän pitää lisäksi kestää aikaa, kulutusta ja käyttöä. Minnan kengät tehdään käsityönä Espanjassa ja niihin käytetään huolellisesti valittuja materiaaleja.
Minnan suunnittelemia kenkiä ostetaan lohduksi ja lahjaksi. Niitä voi bongata katukuvasta sekä Helsingissä että Hollywoodissa. Minna haluaa tehdä arjestakin juhlavampaa ja hänen suunnittelemiaan kenkiä käytetäänkin niin elämän juhlahetkissä kuin arkenakin. ”Tiedän kaikenlaisia rakkaustarinoita, jotka ovat alkaneet siitä, kun mies on bongannut naisen jalasta suunnittelemani kengät.” Minna on kenkiensä kanssa rohkeasti astellut osaksi ihmisten elämää, unelmia ja tarinaa. Vaikka joskus Minnasta tuntuukin eriskummalliselta, että Minna Parikat tai tuttavallisemmin Parikat ovat synonyymi kengille. ”Jollain tavalla melkein tuntuu, että olen jo hävinnyt persoonana siitä taustalta”, Minna toteaa hymyillen.
“Who's to say what is "proper"? What if it was agreed that "proper" was wearing a codfish on your head? Would you wear it?”
Muoti herättää tunteita sekä puolesta että vastaan, kuten muodin kuuluukin tehdä. Minna rakastaa itse kokea ja aistia paljon, joten hän haluaa myös olla antamassa ja luomassa ihmisille tunnetiloja, elämyksiä. Näihin väistämättä kuuluu myös soraääniä, jotka on vain hyväksyttävä. ”Ihan kiva” ei riitä Minnalle eikä massatuotanto ole vaihtoehto – se ei vaan tunnu oikealta. Eksklusiivisuus ja kokemuksen ostaminen ovat myös iso osa Minnan tuotteiden viehätystä. Tähän panostetaan myös asiakaskokemusta luodessa. Alkuvuodesta lähtien Helsingin myymälässä on otettu käyttöön uusi tapa huomioida asiakkaita. Liikkeessä asioineet ovat saaneet pian käyntinsä jälkeen henkilökohtaisen tervehdyksen – se, millainen tuo tervehdys tarkalleen on, jääköön meidän ja liikkeen asiakkaiden salaisuudeksi. Se täytyy kokea.
”Kun kumartaa yhteen suuntaan, on pakko pyllistää toiseen. Voin vain toteuttaa itseäni, olen kaikki tai ei mitään -ihminen”, Minna linjaa. Lukuisiin mallistoihin toki mahtuu myös sellaisiakin tuotteita, jotka eivät ole Minnan lempilapsia. Hän kuitenkin seisoo vakaasti kaikkien tuotteidensa takana. Minnan mukaan varsikin yksityisyrittäjälle on tärkeää, että työtä tehdessään voi tehdä oman mielensä mukaan ja pääsee toteuttamaan itseään työnsä kautta. Toki aika ajoin eteen tulee kompromisseja tehtäväksi, mutta tuotteen ja tekemisen täytyy olla tarpeeksi oman näköistä. Superkaupallisuuteen ja liukuhihna-ajatteluun pyrkiminen ovat Minnan maailmassa tylsää eikä hän tavoittele sellaista ollenkaan. Minna kertoo elävänsä vahvasti maailmaa, jossa hän työskentelee ja suunnittelemiaan tuotteita. Omanlainen tekeminen ja omanlaiset valinnat ovat Minnalle kaikki kaikessa. Päätökset, valinnat ja joskus myös virheetkin on tehtävä itse, tämä myös on Minnan menestyksen avain. ”En ole yhtään muiden vietävissä. Minulle on hirveän tärkeää, etten katso, mitä naapuri tekee. Katson paljon kauemmas.”
“You’re mad, entirely bonkers. I’ll tell you a secret, all the best people are.”
Ajanhallinta on luovalla alalla haastavaa, mutta Minna ammentaa kaaoksestakin ideoita suunnitteluun. ”Tykkään siitä, ettei minulla ole liikaa aikaa suunnitella. Puristan mieluiten itsestäni kaikki mehut, kun malliston suunnittelutyö on tehtävä tiettyyn määräaikaan mennessä.” Vuodessa syntyy kahdeksan mallistoa eikä luppoaikaa juurikaan ole. Suunnittelija ei kuitenkaan malta aina pysyä lestissään, vaan tekee edelleen sen ohella myös esimerkiksi yrityksensä brändinhallintaa. ”En pysty olemaan pelkästään yhdessä roolissa. Kyllästyisin pelkkään suunnitteluun, tarvitsen sekopäistä poukkoilua asiasta toiseen. Se sopii luonteelleni, vaikka olisinkin kyllä enemmän zen ilman näitä kahta toisistaan eroavaa roolia.”
Menestyksensä yhdeksi salaisuudeksi, eräänlaiseksi avaimeksi Minna lukee myös vahvan tuen omalta tiimiltään. Minnalle kaikki yrityksen roolit ovat tuttuja ja hänen mukaansa nollasta on hyvä aloittaa, sillä tällöin tietää, mitä tehtävät vaativat. ”Tasapainoilen ja painin edelleen luovuuden ja bisnespuolen kanssa. Koulutukseltani olen suunnittelija; markkinoinnista, myynnistä tai kaupallisesta puolesta minulla ei ole koulutusta. Kaiken sen olen opetellut itse.” Ensimmäiset kolme vuotta Minna tekikin itse kaiken, kuten myynnin, markkinoinnin, messut, visuaalisen puolen ja brändäyksen. ”Tunnen työntekijöideni roolit ja tehtävät, ja tiedän, mitä ne vaativat, koska olen itse tehnyt ja teen samoja töitä. Arvostan heidän työtään.” Itseään Minna kuvaileekin toimitusjohtajaksi ilman toimitusjohtajan tehtäviä. Helsingissä Minnalla työskentelee 15 henkilöä muun muassa myynnin, markkinoinnin, tuotannonhallinnan ja logistiikan parissa. Lippulaivamyymälä sijaitsee Helsingissä Aleksanterinkadulla, paraatipaikalla. Liikkeen näyteikkunan edessä seisoo usein naisia yhtä lumoutuneina kuin lapset Stockmannin jouluikkunasta.
“Why, sometimes I’ve believed in as many as six impossible things before breakfast.”
Luovalle alalle on leimallista epäonnistumiset, joita tulee eteen aina silloin tällöin. Vastoinkäymiset saavat Minnan pohtimaan ja pysähtymään, mutta hän ei jää turhaan murehtimaan niitä. Jos jotain tuli tehtyä väärin, se on paikattu jo moneen kertaan. Uusilla ratkaisuilla on viety työtä eteenpäin. Enää Minna ei joudu taistelemaan tuulimyllyjä vastaan, mutta ensimmäiset kahdeksan vuotta olivat kieltämättä kovaa taistelua, tienraivauksen aikaa ja jatkuvasti kielteisen vastauksen kuulemista. Minna kertoo tuolloin miettineensä joka viikko, voisiko hän tehdä jotain muuta, voisiko hänellä olla jokin vähemmän stressaava ammatti. Varhaisessa vaiheessa yrityskin meinasi mennä monta kertaa nurin. ”Alkuaikoina teki monta kertaa mieli luovuttaa, mutta tämä on kutsumusammatti. En osaa luovuttaa ja onneksi vaikeinakin hetkinä tuli onnistumisia, joista sain vahvistusta”, Minna kertoo. ”En kadu yhtään mitään, koska tämä hetki on todella hyvä.”
”I've never stopped dreaming.”
Minna Parikan kenkien kansainvälinen näkyvyys ja jälleenmyyjäverkosto ovat tällä hetkellä hyvässä nousussa. Tuki ja kannustus kotimaassa ovat olleet Minnalle valtavan suuri voimavara. Minna suuntaa katseensa kuitenkin tiukasti tulevaisuuteen ja uusia ideoita syntyy jatkuvasti. Minna Parikka -brändillä on määrätietoinen kehittämistyö käynnissä. ”Onhan tässä vielä todella paljon tehtävää. Brändini täytyy olla kiinnostava ja luotettava myös ilman puputennaria, jos pupu ei joskus enää myykään.” Suunnittelijalle on innostavaa tehdä mallistoja, jotka menevät koko ajan eteenpäin, ja joissa on koko ajan jotain uutta ja jännittävää. Tällä hetkellä niin puputennarit kuin muutkin nokkelat luomukset kuitenkin kuljettavat Minnaa kevein askelin eteenpäin. Pidä varasi, Liisa, Ihmemaassa on uusi valtiatar.
“From the moment I fell down that rabbit hole I've been told where I must go and who I must be. I've been shrunk, stretched, scratched, and stuffed into a teapot. I've been accused of being Alice and of not being Alice but this is my dream. I'll decide where it goes from here.”
Väliotsikoiden lainaukset Tim Burtonin elokuvasta Liisa Ihmemaassa (2010)
Teksti: Aino Pokela
Kuvat: Karoliina Paappa
