YEL on kallis mutta tehoton

    Pertti Makkonen / 15.09.2022

    Yrittäjän eläketurva pitää laittaa kuntoon. Mallia voi ottaa vaikka Ruotsista tai Norjasta. Sitä odotellessa yrittäjän kannattaa itse huolehtia vanhuusvuosiensa toimeentulon varmistamisesta.

    Monta kymmentä vuotta kovaa työtä ja kuuliaisesti maksettuja YEL-maksuja – mutta kun eläkeikä koittaa, tilille rapsahtaa vain pennosia.

    Kuulostaa epäreilulta ja ennen kaikkea painajaismaiselta, mutta skenaario on valitettavan totta monen suomalaisen yrittäjän kohdalla. Suomen eläkejärjestelmä on epäonnistunut ja erityisen vinksallaan se on yrittäjien kohdalla.

    Nyt alkaa olla viimeinen hetki laittaa yrittäjien eläkeasiat kuntoon. On kuitenkin sangen epätodennäköistä, että poliitikot sen tekisivät, joten viime kädessä yrittäjän itsensä on huolehdittava vanhuusvuosiensa toimeentulon turvaamisesta. YEL ei siihen pysty mutta DIY pystyy – do it yourself.

    Itse järjestetty eläketurva on puhdasta matematiikkaa. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa varallisuuden kartuttaminen seniorivuosia varten, mutta mitä nuorempana aloittaa sen mukavampi potti aikanaan odottaa.

    Matematiikka on armoton: työeläkeyhtiöidemme yhteenlaskettu pääoma on tällä hetkellä noin 200 miljardia euroa ja kattamattomia eläkevastuita on noin 800 miljardin euron edestä.

    Eläkemaksut on sijoitettu heikosti

    Yrittäjien eläkkeet ovat huomattavan matalia, mutta isossa kuvassa koko eläkejärjestelmämme on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Se on ongelma jo nyt, ja tulevaisuudessa ongelma vain paisuu.

    Jos koko hyvinvointiyhteiskunnan rahoittaminen käy tulevaisuudessa mahdottomaksi, kuten nyt näyttää, ja samaan aikaan on luvattu paljon ilmaisia hyvinvointipalveluita sekä eläkkeitä, yhtälö on toivoton.

    Matematiikka on armoton: työeläkeyhtiöidemme yhteenlaskettu pääoma on tällä hetkellä noin 200 miljardia euroa ja eläkevastuita on noin 800 miljardin euron (diskontattuna 2 % korolla) edestä. Suomalaisille on siis annettu 600 miljardin euron edestä lupauksia eläkkeistä, mutta mistä rahat niihin saadaan on epäselvää. Sijoitetulle pääomalle tarvittaisiin melkoista tuottoa, jotta annetut lupaukset voitaisiin täyttää. Näin ei tule käymään, sillä merkittävä osa pääomasta on sijoitettu heikosti tuottaviin omaisuusluokkiin, kuten valtion bondeihin.

    YEL-näkökulmasta tilanne on vielä ankeampi. Niitä rahoja ei ole sijoitettu yhtään mihinkään, vaan ne on käytetty yksinomaan nykyisten eläkkeiden maksuun. Kerätyt maksut eivät kata maksettuja yrittäjien eläkkeitä edes tällä hetkellä, vaan valtio joutuu subventoimaan puuttuvaa osaa tänä vuonna noin 400 miljoonalla eurolla. Yrittäjän eläkejärjestelmä on käytännössä puhdas ketjukirje missä yrittäjät lähettävät rahaa eläkkeellä oleville yrittäjille ja vastikkeena on lupaus, että näin tämä toimii myös kun sinä olet eläkkeellä.

    YEL tarjoaa säästäjälle takuuvarmaa nollatuottoa

    Liian vähän käydään keskustelua YEL-vakuutuksen hinnasta ja millaista vastiketta se tarjoaa maksajalleen. Avataanpa hieman tuota kokonaisuutta.

    YEL-maksua voi ajatella vakuutussäästötuotteena, jossa tuotto-odotus on 0 % ja säästäjän tulee elää noin 90-vuotiaaksi asti saadakseen sijoittamansa pääoman takaisin. Lisäksi kuolemantapauksessa edunsaajana kuolintapauskorvaukselle on työeläkeyhtiö itse. Niin kutsutusta yhteensovituksesta johtuen leskelle ja yrittäjän lapsille jää vain lämpimät muistot.

    YEL tarjoaa myös turvan työkyvyttömyyden varalle. Vakuutusmatemaattiset kaavat, joilla tämä lasketaan johtavat siihen, että ikävä tilanne saa vielä ikävämmän käänteen, kun taloudellinen toimeentulo työkyvyttömyyseläkeellä jää olemattoman matalaksi.

    Mitä jos tämä kaikki turva hankittaisiin markkinaehtoisella hinnalla rahastosäästämisen, henkivakuutuksen sekä työkyvyttömyysvakuutuksen muodossa? Ero nykyiseen on niin absurdin suuri, että jokainen yrittäjä esittää kysymyksen: mistä tässä oikein maksetaan?

    Mistä löytyisi se poliitikko, joka uskaltaisi sanoa ääneen, että YEL on veroluonteinen maksu, joka ei koidu maksajan hyödyksi.

    Suomessa tulisi ottaa mallia Ruotsista ja Norjasta

    Nykymuotoinen YEL-järjestelmä on äärimmäisen kallis. Vapaaehtoisilla järjestelyillä saavutettaisiinkin merkittävästi tehokkaampi lopputulos.

    Aihe on erittäin arka. Mistä löytyisi se poliitikko, joka uskaltaisi sanoa ääneen, että YEL on veroluonteinen maksu, joka ei koidu maksajan hyödyksi. Suomessa ei juurikaan keskustella siitä, kuinka paljon parempia markkinaehtoiset eläkevakuutustuotteet olisivat.

    Jos yrittäjä YEL-maksujen sijaan säästäisi 30 vuoden ajan tuhat euroa kuukaudessa sijoitusrahastoon, historiallisesti toteutuneilla tuotoilla puhuttaisiin jo miljoonarahastosta yrittäjän saavuttaessa eläkeiän. Nykyjärjestelmässä hän saa ”YEL-sijoituksestaan” takaisin vain murto-osan.

    Suomessa tulisikin siirtyä Ruotsin malliin, jossa maksaja itse voi päättää miten osa hänen eläkemaksuistaan sijoitetaan. Tai voisimme siirtyä suoraan Norjan öljyrahaston kaltaiseen malliin, jossa kaikki varat sijoitetaan mahdollisimman järkevästi vailla mitään poliittisia intohimoja. Eli ei ainakaan niin että eläkerahoja lainataan olemattomalla korolla kattamaan alijäämäistä valtion budjettia.

    Nyt ja menneinä vuosikymmeninä Suomessa eläkemaksuista on sijoitettu ja sijoitetaan yksiselitteisesti aivan liian pieni siivu osakkeisiin. Juuri sen vuoksi eläkerahastoissa on vain 40 000 euroa jokaista suomalaista kohden ja se ei tule takaamaan luvattua eläkettä tällä hetkellä työelämässä uurastaville tai meidän lapsillemme.

    Eläkkeet ovat hyvinvointivaltion kohtalonkysymys

    Keskustelua eläkejärjestelmästä ei pidä irrottaa yhteiskunnallisesta keskustelusta. Ikääntyvässä Suomessa tulevaisuuden eläkkeet ja niiden rahoitus on hyvinvointivaltion kohtalonkysymys.

    Jo nykyiset laskentamallit osoittavat, että nykyjärjestelmässä railo todennäköisten tuottojen ja annettujen lupausten välillä on syvä. Laskutoimitukset on tehty olettamalla, että kansantalous on nykyisellä mallillaan myös tulevaisuudessa. Entä jos ei olekaan? Entä jos kohtaamme taantumia tai merkittävän lamajakson?
    Suomalainen eläkejärjestelmä on kuin jousiampuja, joka tähtää yhteen ja samaan pisteeseen vaikka maali liikkuu koko ajan. Mahdollisuus osua häränsilmään on häviävän pieni.

    Nykyisellä ajattelulla meillä on käytössä vain kolme instrumenttia työeläkejärjestelmän uudistamiseen: eläkemaksujen korotukset, eläkeiän nostot ja eläkkeiden leikkaukset. Jokainen eläkeuudistus on perustunut näihin kolmeen asiaan. Olemme kaukana alkuperäisestä ajatuksesta jossa 5 % maksu palkasta sijoitetaan tuottavasti ja sillä pystytään turvaamaan toimentulo työ- tai yrittäjäuran jälkeen.

    Nyt on korkea aika lisätä pakkiin uusia työkaluja. Mallia kannattaa ottaa pohjoismaisista lähinaapureistamme.

     

     

     

    Artikkelit

    Lisää artikkeleita

    Activision Blizzard: jättikauppa etenee suunnitellusti

    Lue lisää

    Games Workshop: fantasiaa ja miniatyyriejä – todellisuutta ja suuria katteita

    Lue lisää

    On vain yksi Mikko Ilonen

    Lue lisää